Kävin jälleen läpi S/Y Aavanlokikirjaa
kesäloman 2019 ison reissun osalta. Samalla tavoin olen aiemmin kelannut yhteen vuoden 2017 ja 2018 reissuja.
Ennakkoon suurehkot olivat puheet lähteä Selkämerelle - vaikka kuinka pitkälle ("Poriin nyt vähintään..."), mutta monet saattavat muistaa, mikä oli heinäkuussa se vallitseva tuuli - pohjoinen tietty. Eli eipä Espoon suunnilta sinne Selkämeren suuntaan ollut kovasti menemistä, kun heinäkuun alussa päivästä toiseen tuntui puhaltavan aivan juuri sieltä minne olisimme halunneet mennä.
Kartalle summittaisesti käsin piirrettynä kesäreitti näyttää tältä:
Mentiin sitten siis vähän sinne minne tuuli meitä vei. Ensiksi seikkailtiin normireitti Suomenlahden rantaa Hangon vieritse Saaristomerelle. Täällä tehtiin erityinen koukkaus Kemiönsaarelle, kun haettiin vanhin poika suoraan partioleiriltä veneeseen kyytiin ja jatkamaan lomaa näin. Tästä sitten jatkettiin Saaristomerta länteen, aina Maarianhaminaan asti. Täällä tunnusteltiin jos olisimme voineet Ahvenanmaa myötäkiertäen lähteä pohjoisempaan. Ei siitäkään oikein mitään tullut, pohjoistuulta vaan oli tarjolla. Pikkuhiljaa hinkutimme itsemme purjeilla ja koneella itseämme ylöspäin Ahvenanmaan luoteisille saarille, sieltä sitten Uudenkaupungin kautta saavutimme lopulta Rauman ja Kylmäpihlajan majakkasaaren, minkä jälkeen käännyimme "kotimatkalle".
Tässä jotain kuvia ja tunnelmia tältä reissulta:
Lauantai-iltapäivää heinäkuussa Österskärin kyläsatamassa, ollaan aivan kaksin omittu kavereiden koko satama. Ja sanovat että Saaristomeren satamat ovat aivan täysiä.
Ahvenanmaan
saaristossa näkyi hanketukirahat uusissa laitureissa mm. Lappossa,
Sottungassa ja tässä kuvan Seglingessä. Seglingessä on todella mukava
tunnelma, tykätään kovasti.
Uudessakaupungissa oli kumijalkana alla satamassa päivystävä sähkötuktuk.
Uudenkaupungin ja Rauman väliltä löytyy Merikarhujen pohjoisin satama - Karhunkarra.
Kylmäpihlajan satama on louhittu suojainen laguuni saaren sisällä.
Tuli siis kuitenkin taas laajennettua reviiriä, aikaisemmin olimme käyneet Uudenkaupungin ja Isokarin tasalla, tästä pohjoiseen tuli löydettyä uusia paikkoja ja nälkä jäi palata Selkämeren seudulle löytämään uusia paikkoja.
Sitten matkastatistiikkaa, vähän samalla tyylillä taulukossa ja havaintoina kuten vuosina 2017 ja 2018:
Liikkeelläolotunteja / josta koneajoa: 129 h / 57 h - eli koneella
edetttin 44% koko ajasta! Nyt sentään alle puolet, mutta edelleen aika yllättävän korkea luku.
Yleisesti päivämatkat olivat 15-20 mailin pituisia, eli ei mitään
kovin pitkiä päiväreissuja tullut tehtyä. Meidän reissut tehdään yleensä
päiväsaikaan, aamiaisen jälkeen lähtö ja satamaan saapuminen
iltapäivällä.
Keskiarvoilla leikkien normaali päivämatka oli pituudeltaan 21 mailia, kestoltaan 4,5 tuntia.
Liikkeessä oltiin lähes joka päivä, peräkkäisiä
samassasatamassaseisomispäiviä tuli vain pari kappaletta: yksi kovan tuulen päivä MK-laiturissa Lammanissa sekä pari päivää myöhemmin vietettiin Österskärissä kaksi päivää, ensiksi kylälaiturissa kaveriveneen kanssa, toinen yö viereisessä MK-laiturissa.
Kesän 2020 suunnittelu on jo päällä. Kovasti tekisi mieli palata Tukholman saaristoon. Nykyinen karttasetti kattaisi reitit Nynashamniin asti, jospa sinne tulevana kesänä.
Pari viikkoa sitten otimme viikonloppukohteeksi Helsingin edustan vanhat sotilassaaret Vallisaaren ja Isosaaren.
Kuninkaansaaren ja Santahaminan välissä vastaan tuli perinnelaiva, yli 10m/s luoteistuulessa kelpasi näidenkin purjehtia.
Vallisaaressa voi käydä vielä syksyn aikana. mutta Isosaari on jo suljettu kaudelta 2017. Isosaaren verkkosivuilla ilmoitetaan että rantautuminen omalla veneellä 4.9. jälkeen on kiellettyä.
Vallisaaressa oltiinkin jo käyty keväällä (lue täältä lisää), ja paikka silloin oikein hyväksi todettiin kaikin puolin. Torpedolahden vieraslaiturille mahtui edelleen hyvin yöpymään ja se oli todella suojainen lauantai-iltana vallinneelta yli 10 m/s luoteistuulelta. Palveluiden harkittu vajanaisuus (mm. ei sähköä laitureille, vessoina puuceet) ohjannee parempia palveluita halajavat mm. Suomenlinnaan.
Vallisaaren vieraslaituri löytyy Torpedolahdelta, Kuninkaansaaren ja Vallisaaren välistä.
Rantaravintolan lohikeitto oli maukasta - santsatakin sai - tämän jälkeen jaksoi tehdä n.3 kilometrin kävelylenkin Vallisaaren puolella. Kustaanmiekassa oltiin juuri ruotsinlaivojen ohitusaikaan.
Henkilön S/Y Aava (@jyriloikkanen) jakama julkaisu
Sunnuntaina, aamiaisen jälkeen ajoimme vajaat pari mailia etelään Isosaareen. Isosaari avautui yleisöille kesällä 2017, mutta syyskuun alussa sinne on jo asetettu rantautumiskielto loppuvuodeksi.
No, tässä vähän jälkijättöinen kuvakatsaus saaren nähtävyyksiin ja palveluihin. Olkoon tässä jo ennakkoon ensi kevään vierailuiden varalle.
Isosaaren opaskartta: nähtävää riittää.
Saaren pohjoisrannalta löytyvät kaksi vieraslaituria: Todella suojainen "laguuni" on tarkoitettu pienemmille (alle 1,5m syväyksen ja 9 metrin pituuden) veneille. Isommille veneille on tarjolla ulompi, jykevä betonilaituri. Tämä laituri on avoin luoteen - koillisen tuulille, ei kannata harkita käyntiä jos vähänkin kovempaa tuolta suunnalta tuulee.
Ulkolaiturilla oli väljempää. Satama avoin luoteen - kaakon välisille tuulille. Elokuun viimeisenä sunnuntai-iltapäivänä oli aivan täyttä.
Isosaaren laguunin vieraslaituri
Sisälaiturilla poijunväli riitti justjajust H-veneelle.
Teimme parin tunnin kävelylenkin Isosaaressa. Löytyi pitkiä metsäisiä tienpätkiä, lukittuja kasarmeja ja asuintaloja, vanhoja tykkiasemia, siisti pieni golfkenttä, upseerikerholle asettunut kahvila-ravintola. Vaikuttaa siltä että Isosaaren kehitys on vasta aluillaan.
Isosaaren palvelupiste on Upseerikerhon ravintolassa.
Isosaaren golfkentän 4-reiän viheriö ja vanha tulenjohtoasema(?)
Isosaaressa riittää historiallisia kerrostumia
Vanha, osittain käytöstä poistettu tykkiasema "Rikama".
Odotimme Viron Kärdlassa suotuisaa keliä Suomenlahden ylitykseen. Mitattiin Kärdlasta matkaa Hankoon sekä Örööseen himpun alle 50 mailia. Hangossa tiedossa juuri regatta, mikä tarkoitti täysiä laitureita jne., joten ei sinne - Örön suuntaan siis.
Kello soimaan aamulta seitsemältä ja kymmentä yli oli jo köydet irti. Aamiainen nautittiin tien päällä, pojat saivat jäädä nukkumaan ja heräämään aavalla merellä.
Henkilön Jyri Loikkanen (@jyriloikkanen) jakama julkaisu
Eikä nyt aivan, kuin yksi viidesosa matkasta. Lähes 40 mailia mentiin koneella, tyynessä kelissä ja vähän saatiin purjehdittua kun oltiin selvitelty vilkas laivaliikenne lahden keskellä.
Juuri kun Hiiumaan Tahkunan majakka hävisi horisontin taa niin aika pian alkoi näkyä jo Bengtskär Suomen puolella.
Örön vanhan sotilassaaren kaakonpuolelta menee syvä salmi, josta oli helppo ajaa sisään saaristoon. Kello lähenteli jo kuutta illalla, ei edes ajateltukaan suosittua ja ruuhkaista Örön vierasvenelaituria vaan ajettiin lähelle Merikarhujen Ådskäriin. "Merikarhusatama ei ole koskaan täynnä", sanotaan.
Henkilön Jyri Loikkanen (@jyriloikkanen) jakama julkaisu
Örö
Seuraavana aamuna mentiin katsomaan Örötä. Lauantaina klo 11 jälkeen iskettiin kiinni laituriin, vielä oli vielä oli jokunen paikka valittavissa, mutta täyden tuntuista oli. Kuikuilimme hetken hyvin varusteltua satama-aluetta ja hienoksi remontoitua 12 tuuman tykkien kasarmialuetta, mutta mieli teki jo jatkaa matkaa. Vapautunut paikkamme meni hetkessä satamalahdella jonottavalle.
Borstö
Jatkoimme purjeilla länteen jäänmurtajaväylää Borstöseen. Olimme täällä käyneet viimeksi 13 vuotta sitten. Paljon oli muuttunut: laiturit menneet uusiksi, vieressä päivitetyt roskaroope-piste, puucee ja grillipaikka. Kylä oli kanssa ehostunut huimasti.
Borstö: kiinnitys ponttooniin poijuihin tai ankkuriin (purjeveneet) ja rantaan (moottoriveneet). Puucee ja grilli, Roope-piste ja luontopolku. 10 euroa lippaaseen.
Tuulimylly Borstössä.
Borstön kylän venevajoja.
Oli tuttuakin: vanha luontopolku löytyi selkeästi merkittynä, tämän varrella Borstön Akka paikallaan.
Henkilön Jyri Loikkanen (@jyriloikkanen) jakama julkaisu
Borstö on säilyttänyt rauhallisen paikan luonteen - juuri sitä mitä kaipasimme.
Österskär
Borstöstä jatkoimme seuraavana päivänä Österskäriin - yhteen saariston suosikeistamme.
Österskär oikeastaan kuuluu nykyään Korppooseen, mutta ennenvanhaan Österskär oli Kökarin itäisimpiä kiviä, siitä nimikin.
Österskär on vähän syrjässä suosituimmilta virallisilta reiteiltä, mutta jos hallussa Saaristomeren Reittikirja tai merikortissa kaverin vinkkaama oikoreitti Kökariin, niin silloin Österskär onkin aivan loistopaikassa.
Österskär: suojainen laituri, puucee, roskaroope-piste ja luontopolku.
Kylässä oli hiljaista. Vanhaherra Johannssonia (?) ei näkynyt, aiemmin hän on pitänyt kala- ja perunapuotia rantavajassa ja lämmittänyt saunaa. Rannan ruoho oli kyllä leikattu, romuja oli kannettu Roope-laivan kyydittäväksi, uutta maalia taloissa, luontopolkumerkinnät vielä paikallaan ja veneitäkin oli kiinni laitureissa. Mihinköhän suuntaan Österskär on menossa?
Österskärin hiljainen satamalaituri. Kuva kesältä 2016.
Seuraavissa päivityksissä tulen pitämään matkapäiväkirjaa Aavan ja miehistön kesälomareissusta. Tarkoitus on viettää seuraavat neljä viikoa veneellä Virossa ja Suomen Saaristomerellä.
Aava ja miehistö valmiina reissuun. Kuva: Jaakko Jämsä.
Liikkeelle kotisatamasta Espoon Suomenojalta päästiin juhannusaattona. Viime hetken hektisen säätämisen ja pakkaamisen jälkeen kaikki olikin valmista, tuntui hyvältä saada köydet irti ja päästä liikkeelle. Suuntana meillä oli ensiksi aivan lähiseudut, saari Suvisaaristossa; siellä oli tiedossa juhannusjuhlat juhlaliputuksen, saaristolaispöydän, juhannuskokon ja mm. Hulahulan merkeissä.
Aava ja naapurivene White Pepper juhlaliputettuina.
Juhannuskokko Högkloppanilla Espoon Suvisaaristossa.
Lauantaina jatkettiin alas Porkkalanniemeä MerikarhujenSkrubbölle. Täällä olikin aika mukavan hiljaista - saunottiin, pidettiin sadetta ja valmisteltiin itseämme sekä Aavaa Suomenlahden ylitykseen.
Pituus / runkopituus / vesilinjapituus: 9,60 / 9,45 / 8,52 m
Leveys: 3,30 m
Syväys cruising-kölillä: 1,50 m
Korkeus vesirajasta / maston korkeus rungosta: 14,20 / 11,15 m
Isopurjeen / fokan pinta-ala: 25,1 / 25,2 m2
Kokonaispaino / kölipaino: 4 540 / 1 370 kg
Vesi- / polttoaine- / septitankki: 170 / 70 / 50 l
Kuvalähde: previousboats.jeanneau.com
Aavan miehistönä on minua pätevämpi purjehtijapuolisoni, allekirjoittanut, sekä 6 ja 9 -vuotiaat poikamme. Aavaa ennen meillä on ollut veneinä oivalliset Albin Alpha ja Accent.
Aika selkeä cruiser-perhepursi SO32i on, mutta mukava semmoinen - ensimmäisen kauden jälkeen voi todeta että kelpaa meille oikein hyvin ja paljon vielä varmasti saadaan veneestä irti, kun sitä opitaan trimmaamaan eri keleille.
SO32i:n ensimmäinen omistaja onneksemme ymmärsi purjehduksesta jotain, kevään 2007 vesillelaskun jälkeen hän tuunasikin veneen sangen yksinkertaisia trimmiominaisuuksia parempaan suuntaan:
Quantumin dacron-vakiopurjeiden tilalle löytyy Northin (nyt jo iäkkäät) laminaatit, lisäksi genaakkeri ja spinaakkeri lisukkeineen
Tehtaan varustelistalta lisäksi raksittu Legende-varustepaketti, mikä tuonut varustukseen uimatason suihkun, avotilaan feikkitiikit, keulaan sähköinen ankkuripeli, sisään stereot, maasähkön+lisäakun; lisäksi vielä valittu mukaan lämmityslaite, pinnan sijaan ruori ja sitlooraan pöytä ja sprayhood sekä kiinteän potkurin sijaan kolmilapainen taittosellainen. Suits you, Sir.
Tämän blogin tarkoitus on avata purjehduselämää - sitä arkista sellaista. Loputtomantuntuisen talveen varustaumista syyskolealla telakalla. Kevään intoa kun pressu valahtaa kannen päältä ja aurinko paistaa sitlooraan ensimmäisen kerran lähes puoleen vuoteen. Loputtomia takaluukullisia sinisiä Ikea-säkkejä kotoa laiturille ja sisälle veneeseen, Ja takaisin. Ja niin edelleen.
Sekä tietenkin tarinoita vesiltä. Kuinka viikonloput ja kesän isot lomat kuluvat vesillä, pysähdellen tuttuihin ja uusiin satamiin.
