Kävin jälleen läpi S/Y Aavanlokikirjaa
kesäloman 2019 ison reissun osalta. Samalla tavoin olen aiemmin kelannut yhteen vuoden 2017 ja 2018 reissuja.
Ennakkoon suurehkot olivat puheet lähteä Selkämerelle - vaikka kuinka pitkälle ("Poriin nyt vähintään..."), mutta monet saattavat muistaa, mikä oli heinäkuussa se vallitseva tuuli - pohjoinen tietty. Eli eipä Espoon suunnilta sinne Selkämeren suuntaan ollut kovasti menemistä, kun heinäkuun alussa päivästä toiseen tuntui puhaltavan aivan juuri sieltä minne olisimme halunneet mennä.
Kartalle summittaisesti käsin piirrettynä kesäreitti näyttää tältä:
Mentiin sitten siis vähän sinne minne tuuli meitä vei. Ensiksi seikkailtiin normireitti Suomenlahden rantaa Hangon vieritse Saaristomerelle. Täällä tehtiin erityinen koukkaus Kemiönsaarelle, kun haettiin vanhin poika suoraan partioleiriltä veneeseen kyytiin ja jatkamaan lomaa näin. Tästä sitten jatkettiin Saaristomerta länteen, aina Maarianhaminaan asti. Täällä tunnusteltiin jos olisimme voineet Ahvenanmaa myötäkiertäen lähteä pohjoisempaan. Ei siitäkään oikein mitään tullut, pohjoistuulta vaan oli tarjolla. Pikkuhiljaa hinkutimme itsemme purjeilla ja koneella itseämme ylöspäin Ahvenanmaan luoteisille saarille, sieltä sitten Uudenkaupungin kautta saavutimme lopulta Rauman ja Kylmäpihlajan majakkasaaren, minkä jälkeen käännyimme "kotimatkalle".
Tässä jotain kuvia ja tunnelmia tältä reissulta:
Lauantai-iltapäivää heinäkuussa Österskärin kyläsatamassa, ollaan aivan kaksin omittu kavereiden koko satama. Ja sanovat että Saaristomeren satamat ovat aivan täysiä.
Ahvenanmaan
saaristossa näkyi hanketukirahat uusissa laitureissa mm. Lappossa,
Sottungassa ja tässä kuvan Seglingessä. Seglingessä on todella mukava
tunnelma, tykätään kovasti.
Uudessakaupungissa oli kumijalkana alla satamassa päivystävä sähkötuktuk.
Uudenkaupungin ja Rauman väliltä löytyy Merikarhujen pohjoisin satama - Karhunkarra.
Kylmäpihlajan satama on louhittu suojainen laguuni saaren sisällä.
Tuli siis kuitenkin taas laajennettua reviiriä, aikaisemmin olimme käyneet Uudenkaupungin ja Isokarin tasalla, tästä pohjoiseen tuli löydettyä uusia paikkoja ja nälkä jäi palata Selkämeren seudulle löytämään uusia paikkoja.
Sitten matkastatistiikkaa, vähän samalla tyylillä taulukossa ja havaintoina kuten vuosina 2017 ja 2018:
Liikkeelläolotunteja / josta koneajoa: 129 h / 57 h - eli koneella
edetttin 44% koko ajasta! Nyt sentään alle puolet, mutta edelleen aika yllättävän korkea luku.
Yleisesti päivämatkat olivat 15-20 mailin pituisia, eli ei mitään
kovin pitkiä päiväreissuja tullut tehtyä. Meidän reissut tehdään yleensä
päiväsaikaan, aamiaisen jälkeen lähtö ja satamaan saapuminen
iltapäivällä.
Keskiarvoilla leikkien normaali päivämatka oli pituudeltaan 21 mailia, kestoltaan 4,5 tuntia.
Liikkeessä oltiin lähes joka päivä, peräkkäisiä
samassasatamassaseisomispäiviä tuli vain pari kappaletta: yksi kovan tuulen päivä MK-laiturissa Lammanissa sekä pari päivää myöhemmin vietettiin Österskärissä kaksi päivää, ensiksi kylälaiturissa kaveriveneen kanssa, toinen yö viereisessä MK-laiturissa.
Kesän 2020 suunnittelu on jo päällä. Kovasti tekisi mieli palata Tukholman saaristoon. Nykyinen karttasetti kattaisi reitit Nynashamniin asti, jospa sinne tulevana kesänä.
Pituus / runkopituus / vesilinjapituus: 9,60 / 9,45 / 8,52 m
Leveys: 3,30 m
Syväys cruising-kölillä: 1,50 m
Korkeus vesirajasta / maston korkeus rungosta: 14,20 / 11,15 m
Isopurjeen / fokan pinta-ala: 25,1 / 25,2 m2
Kokonaispaino / kölipaino: 4 540 / 1 370 kg
Vesi- / polttoaine- / septitankki: 170 / 70 / 50 l
Kuvalähde: previousboats.jeanneau.com
Aavan miehistönä on minua pätevämpi purjehtijapuolisoni, allekirjoittanut, sekä 6 ja 9 -vuotiaat poikamme. Aavaa ennen meillä on ollut veneinä oivalliset Albin Alpha ja Accent.
Aika selkeä cruiser-perhepursi SO32i on, mutta mukava semmoinen - ensimmäisen kauden jälkeen voi todeta että kelpaa meille oikein hyvin ja paljon vielä varmasti saadaan veneestä irti, kun sitä opitaan trimmaamaan eri keleille.
SO32i:n ensimmäinen omistaja onneksemme ymmärsi purjehduksesta jotain, kevään 2007 vesillelaskun jälkeen hän tuunasikin veneen sangen yksinkertaisia trimmiominaisuuksia parempaan suuntaan:
Quantumin dacron-vakiopurjeiden tilalle löytyy Northin (nyt jo iäkkäät) laminaatit, lisäksi genaakkeri ja spinaakkeri lisukkeineen
Tehtaan varustelistalta lisäksi raksittu Legende-varustepaketti, mikä tuonut varustukseen uimatason suihkun, avotilaan feikkitiikit, keulaan sähköinen ankkuripeli, sisään stereot, maasähkön+lisäakun; lisäksi vielä valittu mukaan lämmityslaite, pinnan sijaan ruori ja sitlooraan pöytä ja sprayhood sekä kiinteän potkurin sijaan kolmilapainen taittosellainen. Suits you, Sir.
Tämän blogin tarkoitus on avata purjehduselämää - sitä arkista sellaista. Loputtomantuntuisen talveen varustaumista syyskolealla telakalla. Kevään intoa kun pressu valahtaa kannen päältä ja aurinko paistaa sitlooraan ensimmäisen kerran lähes puoleen vuoteen. Loputtomia takaluukullisia sinisiä Ikea-säkkejä kotoa laiturille ja sisälle veneeseen, Ja takaisin. Ja niin edelleen.
Sekä tietenkin tarinoita vesiltä. Kuinka viikonloput ja kesän isot lomat kuluvat vesillä, pysähdellen tuttuihin ja uusiin satamiin.
