sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Purjehdusloma 2016 - parhaita kuvamuistoja

Möhnää vihmoo taivaalta vielä telakalla, ei vielä asiaa kuorimaan pressua Aavan yltä ja aloittamaan kevättöitä.

Tähän väliin hyvä hakea vähän motivaatiota viime kauden valokuvamuistoista.

Tässä piirrettynä kartalle tehty reissu:



Kesäloma 2016 alkoi juhannuksen vietolla Espoon Suvisaaristossa. Siitä sitten lähdettiin hitaasti kohti länttä, eli Hangon kautta kohti Saaristomerta. Saaristomerellä seikkailtuamme kiersimme Ahvenanmaan myötäpäivään ja palasimme siitä sitten kotisatamaa kohden.

Lomallelähtö


Juhannusaatto: tyyni ilma salli kokon sytyttämisen. 

Tiedätte varmaan tunteen: ensimmäinen lomapäivä kun aurinko paistaa ja aamiaisen voi kattaa kannelle.


Jäänmurtajaväylä parhaimmillaan - kevyehkö keli mutta purjeet vetää, samalla halssilla vaikka päästä päähän. 

Bodö


Jäänmurtajaväylältä puikkasimme Björkön kulmille kohti tuttua satamaa illaksi, mutta ohiajaessamme Bodön merivartioaseman huomasimme siellä elonmerkkejä - satama olikin avattu juuri edellisenä päivänä. Käkkärikäännös ja kiinni upouuteen laituriin!

Bodön uusi ja syvä laituripaikka, suojainen tuulilta mutta ohiajavat moottoriveneet voivat vähän keinuttaa. 

Bodön terassi houkutteli boolille ja burgerille. 


Ahvenanmaan puolella


Österskär oikeastaan kuuluu nykyään Korppooseen, mutta ennenvanhaan Österskär oli Kökarin itäisimpiä kiviä, siitä nimikin. 

Österskär on vähän syrjässä suosituimmilta virallisilta reiteiltä, mutta jos hallussa Saaristomeren Reittikirja tai merikortissa kaverin vinkkaama oikoreitti Kökariin, niin silloin Österskär onkin aivan loistopaikassa. Österskärin kylän rauhallisuus ja karun kaunis luonto on kyllä vertaansa vailla.

Österskärin hiljainen satamalaituri. Rantavajassa tarjolla usein tuoretta ja savustettua kalaa. 


Iltahetki Österskärin rannalla. 

Kökarissa on kolme eri käyntisatamaa, ensimmäistä kertaa valitsimme Sandvikin. Satamakonttorin seinällä kiilsi tuore Vuoden Vierasvenesatama 2016 -messinkilaatta. Ansiosta ansaittu, hieno paikka.

Laiturin äärellä kahvila ja pieni puoti, kauempana suihkut, WC't ja tiskipaikka. 

Merikarhu maissa. 
Maarianhaminassa päädyttin ensimmäistä kertaa Länsisatamaan. Aiemmin ahvenanmaanreissuilla ollaankin pesiydytty Itäsatamassa, mutta nyt kun oli mielessä saarenkierto niin Länsisatama oli meille se parempi vaihtoehto. Länsisatama on jonkin verran kauempana kaupungin palveluista, mutta sataman omat palvelut ovat hienossa jamassa saunoineen päivineen. Iso plussa tietty viereisestä nelimastoparkki Pommernista ja Merenkulkumuseosta, missä ajan saa iloisesti kulumaan.

ÅSS:n khimairat väijyvät laitureita. 
Länsisataman laituritunnelmaa Pommernin vieressä. Kaikki veneet ihan samankokoisia, eiks juu. 


Paluumatkalla poikkesimme oivalliseen meille uuteen pikkusatamaan, Seglingeen. Palvelut ja tunnelma täällä kohdallaan: laiturilla tehtiin kaikille tulijoille tilaa, aivan laiturin äärellä löytyi lapsille leikkipaikka, grilli ja tupapöytäryhmät, minne veneseurueet kokoontuivat rupattelemaan ja syömään. Iltapäivällä alkuasukkaat pitivät pienimuotoista toria ja sieltä napattiin mukaan tuore ja maukas savusiika - tarjolla olleet pannukakut ja muut herkut jätettiin seuraavaan kertaan. 

Rauhallinen aamupäivä Seglingessä, muut jo lähteneet, me jäätiin nautiskelemaan. 


Kotiinpaluu



Pojat mietteissään Porkkalanniemellä, viimeisenä iltana ennen kotisatamaan paluuta


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Meripelastusseuran hätämerkinantoharjoitukset

Helsingin Meripelastusyhdistys järjesti lauantaina 4.3. Jollaksen tukikohdassaan hätämerkinantoharjoituksen.


Harjoituksessa veneilijöillä oli mahdollisuus harjoitella hätämerkinantovälineiden käyttöä luvallisesti ja turvallisesti. Harjoituksia järjestetään vuorovuosin Itä-Helsingissä ja Espoon Haukilahdessa.

Päivitys 26.1.2018 Espoon Meripelastajat järjestää hätämerkinantoharjoitukset Espoon Haukilahdessa (Mellstenintie 6) sunnuntaina 25.2.2018 klo 10.00–16.00. Ilmoittaudu täältä.



Aavan ruumasta löytyi sääntöjen mukaan vanhentuneita soihtuja ja raketteja, näitä pääsimmekin sitten koko aikuismiehistön voimin koelaukomaan meripelastusseuralaisten erinomaisten ohjeistusten saattelemina.

Raketin laukaisu on aika selkeää. Paras vinkki oli että rakettia ei kannata laukaista aivan pystysuoraan vaan lievässä kulmassa ylöspäin - näin raketti lentää mahdollisimman korkealle ja valopaukku saa sitten varjonsa varassa leijua pitkään kohti maata.

Tarkat turvaohjeet ennen raketin laukaisua

Älä tähtää aivan pystysuoraan vaan lievässä kulmassa ylöspäin. 


Soihdun laukaisun kanssa pitää olla tarkkana parissa kohtaa: Hätätilanteessa soihtu pitää laukaista veneen kannelta siten että soihtu on veneen ulkopuolella. Ote soihtuun pitää olla tarpeeksi alhaalta muovituppea, koska muu osa soihdusta muuttuu palon edetessä hehkuvan kuumaksi mössöksi ja riski palovamman saamiseksi tassuunsa on sangen taatut.

Pidä soihtu etäällä ja älä katso kirkkaaseen liekkiin. 


Tukeva ote muovitupesta niin alhaalta kuin vain voit. 


Hätämerkinantovälineiden turvallisen käytön lisäksi oli hyvä saada seuran aktiiveiltä kertausta, milloin ja missä järjestyksessä soihtuja ja raketteja käytetään. Lyhykäisyydessään

Hätämerkkien käytössä on syytä noudattaa periaatetta, joka mahdollistaa suurimman todennäköisyyden merkkien havaitsemiselle: Laukaise aluksi yksi hätäraketti ja odota n. 3–5 minuuttia, ennen kuin laukaiset seuraavan. Kaikkia raketteja ei kannata ampua taivaalle liukuhihnalta. 
 
Kun olet ampunut hätäraketit rauhalliseen tahtiin, aloita käsisoihtujen käyttö. Jätä soihtuja kuitenkin riittävästi tilanteeseen, jossa olet itse havainnut pelastusyksikön ja voit ohjata sen paikalle käsisoihdun avulla. (Lähde: Trafi)

Kyllä kannatti käydä laukomassa paukkuja. Jos jatkossa tulee tositarve näiden käyttöön niin tumpeloinnin riski on nyt vähän pienempi.

Suomen Meripelastusseuran jäsenseuran jäsenyys kannattaa. Jäsenyydellä tukee hyvää aatetta sekä yleistä turvallisuutta vesillä. Meripelastusseuran tukemiselle on monia muotoja - pienistä ja isoista kertalahjoituksista aina jäsenyyteen ja toimintaan osallistumiseen asti.

Meille ehkä tärkein syy liittyä on ollut Trossi-jäsenpalvelu:
"Ihmiset viedään turvaan aina korvauksetta, mutta veneen kiireettömäksi siirroksi luettavasta avustustehtävästä peritään omakustannushinta. Summa voi olla jopa satoja euroja pelastusaluksen koosta ja tehtävän pituudesta riippuen. Hankkimalla Meripelastusseuran Trossi-jäsenpalvelun varmistat myös veneellesi maksuttoman avun."
Noh, tässä harrastuksessa nimeltään venekonkurssi Trossin ja meripelastusseuran vuosijäsenyys 75 eurolla ei keikauta tilannetta suuntaan tai toiseen. Suosittelen.