Tallinna ja Kalevi Jahtklubi

Luoteis-Viron satamia:
Naissaari
Tallinna ja Kalev Jahtklubi
Lohusalu
Dirhami
Haapsalu
Kärdla ja Hiidenmaa

Aamupäivällä ajettiin Naissaaresta reilut 10 mailia houkuttelevampaan Tallinnaan. Kotipesäksi valittiin Kalevi Jahtklubin satama Piritassa.

Muitakin vierasvenesatamavaihtoehtoja Tallinnassa olisi tarjolla: Pirita TOP, Old City Marina, Lennusadam, tämän viereinen Port Noblessner ja uutena Haven Kakumäe. Mutta Kaleviin siis!

Aava Kalevi Jahtklubin uudessa vieraslaiturissa. 

Vieraslaiturit olivat menneet uusiksi. Kalevillehan ajetaan Piritan aallonmurtajan aukosta sisään vasenta reunaa, aivan perille. Vieraslaituri on nykyään kerhon laitureista järjestyksessä toinen laituri, aiemman ensimmäisen laiturin sijaan. Uudelta laiturilta löytyy reilut reilut 20 aisapaikkaa, plus sähköä ja vettä. Nämä ja sisuksiltaan hienoiksi remontoidut vessat ja sauna tarjotaan hintaan 20 euroa yö. Muuten Kalevn fasiliteetit tuntuivat olevan pienen jatkuvan remontin kohteena, yleisvaikutelma oli aika kodikkaan rappeutunut. Siltikin, positiivista muutosta on ilmassa, tästä todisteena uudet laiturit ja vessaremontti.

Kalevin oma tyylikäs kapakka tarjosi kohtuuhintaista ja maukasta ruokaa terassille ja sisälle. Lisäksi Piritan olympiakolossin Sardiinidissa oli hieman fiininpää ruokaa hienoilla kolmannen kerroksen merimaisemilla. Katutasosta löytyi vielä parikin kahvilaa erilaisilla ruokatarjoomuksilla. Toisin sanoen nälkään ei Piritassa kuole jos kokkia laiskottaa.

Kalevi Jahtklubin ravintolan terassi. Toimii. 

Ruokahuolto omaan kyökkiin hoitui kätevästi vajaan puolen kilometrin päässä Selver-hypermarketissa. Viinakauppa löytyi Piritan olympiamöykyn rannanpäädystä, hinnat täällä aika samat kuin Selverissä, mutta raahausmatka lyhyempi. Oli täällä jopa kärrytkin lainaksi janoisimmille.

Kulkuyhteydet keskustaan toimivat oikein hyvin. Uberilla pääsi igoreiden ja sergeiden möhkö-audien ovia paukutellen kätevästi ovelta-ovelle, reilulla neljällä eurolla joko ytimeen tai Telliskiveen.

Sergei ja Q7 sai viisi tähteä

Old skool -takseja havaittiin liikenteessä, niitä emme käyttäneet. Bussit toimivat oikein hyvin: pääkadun varrelle vaan pysäkille ja kahden euron tasaraha kuskille kouraan ja avot! löydät itsesi Viru-Keskuksen nurkilta.

Kalevissa viihdyttiin oikein hyvin.Tallinna on hieno lomakaupunki. Vanha kaupunki on kyllä totaalisesti massaturismin saastuttama, mutta kannattaa suunnata vaikkapa Balti Jaamin uudelle torille tai viereiselle Telliskiven alueelle nuuskimaan tuoreempia tunnelmia.

Matka jatkui täältä länteen, kohti Lohusalua.

Suomenlahden yli ja Naissaareen

Luoteis-Viron satamia:
Naissaari
Tallinna ja Kalev Jahtklubi
Lohusalu
Dirhami
Haapsalu
Kärdla ja Hiidenmaa

Vai että Viroon! Säätiedotus lupasi 8-12 m/s lounaan ja lännen välistä. Meille tuo tarkoitti kakkosreiviä ja fokkaa oikein kunnolla rullalle. Vähän mietittiin että lähdetäänkö, mutta oltiin kumpikin että mennään nyt ja kokeillaan. Ja jos tosi pahalta tuntuu niin käännytään sitten takaisin. Juu juu.

"Kytön länsipuolelta ulos ja alas 24 astetta ja 40 minuuttia -viivan kohdalta."

Liikkelle lähdettiin aamupäivällä klo 9.30 paikkeilla. Ajettiin ensin Skrubböstä ulos etelään, kierrettiin matalikot idän kautta ja suunnilleen 24 astetta ja 37 minuuttia lähdettiin aika suoraan kohti etelää/etelälounasta niin paljon kuin vain nousisi kohti Naissaarta. Mentiin siis aika samaa reittiä kun venekerhon laiturillakin saatu neuvo: Kytön länsipuolelta ulos ja alas 24 astetta ja 40 minuuttia -viivan kohdalta.

Tuuli oli luvatun mittaista, aluksi 8 m/s, kiihtyen 11 m/s, ja tämän päälle parimetristä, epätasaista aallokkoa. Sanotaan nyt vaikka niin että keinutti ihan urakalla. Purjeita oli oikein sopivasti, vauhti pysyi nousukulmasta ja aallokosta huolimatta yli viidessä solmussa. Kyyti sen kuin vaan koveni ja turvavaljaat haettiin käyttöön. Pojat ottivat tilanteen asianmukaisella autuudella: he enemmän tai vähemmän lamaantuvat sitlooran pohjalle suojaan, torkkumaan ja seuraamaan matkan kehitystä.

Pojat sitlooran pohjalla Suomenĺahtea ylittäessä. 

Laivaliikenne ensiksi itään ja sitten länteen oli vilkasta, piti tarkkaan harkita että mistä välistä luikahtaa läpi, haittaamatta suurten laivojen menoa. Onneksi ei tarvinnut huolia tämän itä-länsi -liikenteen päälle Helsingin ja Tallinnan välisistä pikalaivoista, nämä huitelivat hieman idempää reittiä.

Naissaaren kohdalla päästiin pahimpien mainikien suojaan ja saatiin laskettua kurssia, joten vauhtikin kiihtyi. Viimeiset pari tuntia kepitettiin reilusti yli kuutta, seitsemää solmua. vauhti kiihtyikin sen verran että lokiin napsahti Aavan nopeusennätys: 8.7 solmua. Tämä nyt tuli parin semiholtittoman broachin välissä joten en nyt ihan varma että tätä nyt lasketaan viralliseksi ennätykseksi.

Perille Naissaareen päästiin puolen neljän aikaan, lokissa 33 mailia, keskinopeus 5,5 solmua. Nice. Landauspaukut oli ansaitut. Veneen ja perheen huollon jälkeen vierailuviiri saalinkiin ja tutustumaan saareen.

Nyt ollaan ihan #sailinestonia

Henkilön S/Y Aava (@jyriloikkanen) jakama julkaisu 25. 06ta 2017 klo 11.07 PDT

Naissaari ei oikein avaudu aivan pikaisella visiitillä. Laiturit olivat kyllä oikein hienot: aisapaikat ja kaikki vanhan aallonmurtajan suojassa, nätin hiekkarannan ja metsikön vieressä. Rannalta löytyi rahastuspiste (meidän venekoolle 20e/yö), yksi WC ja maksullinen (4e) suihku. Rannan karttojen perusteella Naissaaresta ilmeisesti löytyy vaikka mitä tutkittavaa jalkaisin tai satamasta vuokrattavilla pyörillä, mönkijöillä tai golfkärryillä. Ilma haisi vähän sateelle, joten emme lähteneet kauas seikkailemaan sataman seudulta. Poikien kanssa lennätettiin leijaa rannalla.

Naissaaren satama: aisapaikat aallonmurtajan suojassa.

Naissaaren satama: "palvelu"rakennukset.

Leijanlennätyskeliä Naissaaren sataman rannassa. 

Naissaaren rantaa. 

 Säätiedotus lupasi seuraavaksi päiväksi sadetta. Tännekö jäädään vai Tallinnaan?

Lähdettiin Tallinnaan.

Kesälomareissu 2017 // Lomallelähtö

Seuraavissa päivityksissä tulen pitämään matkapäiväkirjaa Aavan ja miehistön kesälomareissusta. Tarkoitus on viettää seuraavat neljä viikoa veneellä Virossa ja Suomen Saaristomerellä.

Aava ja miehistö valmiina reissuun. Kuva: Jaakko Jämsä. 

Liikkeelle kotisatamasta Espoon Suomenojalta päästiin juhannusaattona. Viime hetken hektisen säätämisen ja pakkaamisen jälkeen kaikki olikin valmista, tuntui hyvältä saada köydet irti ja päästä liikkeelle. 

Suuntana meillä oli ensiksi aivan lähiseudut, saari Suvisaaristossa; siellä oli tiedossa juhannusjuhlat juhlaliputuksen, saaristolaispöydän, juhannuskokon ja mm. Hulahulan merkeissä. 

Aava ja naapurivene White Pepper juhlaliputettuina. 

Juhannuskokko Högkloppanilla Espoon Suvisaaristossa. 

Lauantaina jatkettiin alas Porkkalanniemeä Merikarhujen Skrubbölle. Täällä olikin aika mukavan hiljaista - saunottiin, pidettiin sadetta ja valmisteltiin itseämme sekä Aavaa Suomenlahden ylitykseen.

Omalla veneellä Helsingin seudulla I: Vallisaari

Osa II Isosaari (Vallisaaren kautta)
Osa III: Suomenlinna

Helatorstaiviikonloppuna suuntasimme Aavalla Helsingin edustalle Vallisaareen. Vallisaari ja tähän penkereellä yhdistetty Kuninkaansaari avattiin yleisöille vuonna 2016.

Vallisaareen pääsee vesibusseilla sekä omalla veneellä. Keväästä 2017 alkaen saaren vierasvenelaiturissa on saanut myös yöpyä. Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välisestä Torpedolahdesta löytyy uusi n. 40-paikkainen betonilaituri (kiinnitys poijuihin ja aisoihin), ja se on sangen suojainen tuulilta ja aalloilta. Läheisellä väylällä ohiajavat armeijan veneet voivat vähän veneitä laiturissa keikuttaa, yöpyjälle suosittelen laiturin eteläsivustan paikkoja, jotka ovat todella suojaisia.

Torpedolahden vierasvenelaituri, kuvan suunta etelästä.

Laiturimaksu on 15 euroa, tarjoomukseen sisältyy vain paikka, tarjolla ei sähköä tai vettä. Läheltä löytyi kyllä rivistö uudenuutukaisia puuceeitä, kahvila sekä ravintoa, joka suunnitteli vielä toukokuun lopulla avautumistaan. Parin sadan metrin päästä sisämaahan löytyi vielä jäätelöbaari ja lettupistekin.

Vallisaaren rantakahvila

Saarten kulkureitit on hyvin merkitty. Osa saaresta on vielä kiellettyä aluetta, ilmeisesti ovat viranomaiskäytössä sekä vielä perkaamatta vuoden 1937 räjähdysonnettomuuden jäljiltä. Saarilta löytyy tuntikausiksi koluttavaksi nättejä teitä ja polkuja, vanhoja taloja ja sotilasrakennelmia, erikoista luontoa ja maisemia. Meidän suosikiksi jäi Aleksanterinpatterin seutu, näkymät sieltä merelle ja Kustaanmiekan suuntaan olivat upeat. Kannattaa tulla paikalle puolen kuuden aikaan alkuillasta tai aamulla yhdeksän jälkeen, tällöin isot ruotsinlautat tuntuvat ajavan aivan saaria hipoen kapeasta Kustaanmiekan kapeikosta.

Aleksanterinpatterilta näkymät kohti Kustaanmiekkaa ja Helsinkiä.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aurinkoiseen aamuun. Aamiainen ulkona sitloorassa on aina hyvin alkavan päivän merkki. 

"Aamiainen on katettu aurinkokannelle"

Pitkän vapaaviikonlopun vietto jatkui Vallisaaresta kohti Sipoon saaristoa. Aurinko ei enää aamun jälkeen paistanut, sadekuurojakin oli tarjolla. Paljonko väliä, oli se vaan hienoa päästä vesille!

Kevyessä sivumyötäisessä kohti Onasta.