Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jäänmurtajaväylä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jäänmurtajaväylä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Saaristomerellä: Borstö ja Österskär

Odotimme Viron Kärdlassa suotuisaa keliä Suomenlahden ylitykseen. Mitattiin Kärdlasta matkaa Hankoon sekä Örööseen himpun alle 50 mailia. Hangossa tiedossa juuri regatta, mikä tarkoitti täysiä laitureita jne., joten ei sinne - Örön suuntaan siis.

Kello soimaan aamulta seitsemältä ja kymmentä yli oli jo köydet irti. Aamiainen nautittiin tien päällä, pojat saivat jäädä nukkumaan ja heräämään aavalla merellä.

Näin sitä mentiin:

Henkilön Jyri Loikkanen (@jyriloikkanen) jakama julkaisu

Eikä nyt aivan, kuin yksi viidesosa matkasta. Lähes 40 mailia mentiin koneella, tyynessä kelissä ja vähän saatiin purjehdittua kun oltiin selvitelty vilkas laivaliikenne lahden keskellä.

Juuri kun Hiiumaan Tahkunan majakka hävisi horisontin taa niin aika pian alkoi näkyä jo Bengtskär Suomen puolella.

Örön vanhan sotilassaaren kaakonpuolelta menee syvä salmi, josta oli helppo ajaa sisään saaristoon. Kello lähenteli jo kuutta illalla, ei edes ajateltukaan suosittua ja ruuhkaista Örön vierasvenelaituria vaan ajettiin lähelle Merikarhujen Ådskäriin. "Merikarhusatama ei ole koskaan täynnä", sanotaan.

Henkilön Jyri Loikkanen (@jyriloikkanen) jakama julkaisu

Örö

Seuraavana aamuna mentiin katsomaan Örötä. Lauantaina klo 11 jälkeen iskettiin kiinni laituriin, vielä oli vielä oli jokunen paikka valittavissa, mutta täyden tuntuista oli. Kuikuilimme hetken hyvin varusteltua satama-aluetta ja hienoksi remontoitua 12 tuuman tykkien kasarmialuetta, mutta mieli teki jo jatkaa matkaa. Vapautunut paikkamme meni hetkessä satamalahdella jonottavalle.

Borstö

Jatkoimme purjeilla länteen jäänmurtajaväylää Borstöseen. Olimme täällä käyneet viimeksi 13 vuotta sitten. Paljon oli muuttunut: laiturit menneet uusiksi, vieressä päivitetyt roskaroope-piste, puucee ja grillipaikka. Kylä oli kanssa ehostunut huimasti.

Borstö: kiinnitys ponttooniin poijuihin tai ankkuriin (purjeveneet) ja rantaan (moottoriveneet). Puucee ja grilli, Roope-piste ja luontopolku. 10 euroa lippaaseen.
Tuulimylly Borstössä. 

Borstön kylän venevajoja. 

Oli tuttuakin: vanha luontopolku löytyi selkeästi merkittynä, tämän varrella Borstön Akka paikallaan.

Henkilön Jyri Loikkanen (@jyriloikkanen) jakama julkaisu

Borstö on säilyttänyt rauhallisen paikan luonteen - juuri sitä mitä kaipasimme.


Österskär

Borstöstä jatkoimme seuraavana päivänä Österskäriin - yhteen saariston suosikeistamme.

Österskär oikeastaan kuuluu nykyään Korppooseen, mutta ennenvanhaan Österskär oli Kökarin itäisimpiä kiviä, siitä nimikin. 

Österskär on vähän syrjässä suosituimmilta virallisilta reiteiltä, mutta jos hallussa Saaristomeren Reittikirja tai merikortissa kaverin vinkkaama oikoreitti Kökariin, niin silloin Österskär onkin aivan loistopaikassa.

Österskär: suojainen laituri, puucee, roskaroope-piste ja luontopolku.

Kylässä oli hiljaista. Vanhaherra Johannssonia (?) ei näkynyt, aiemmin hän on pitänyt kala- ja perunapuotia rantavajassa ja lämmittänyt saunaa. Rannan ruoho oli kyllä leikattu, romuja oli kannettu Roope-laivan kyydittäväksi, uutta maalia taloissa, luontopolkumerkinnät vielä paikallaan ja veneitäkin oli kiinni laitureissa. Mihinköhän suuntaan Österskär on menossa?

Österskärin hiljainen satamalaituri. Kuva kesältä 2016.


Iltahetki Österskärin rannalla, kesä 2016.



sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Purjehdusloma 2016 - parhaita kuvamuistoja

Möhnää vihmoo taivaalta vielä telakalla, ei vielä asiaa kuorimaan pressua Aavan yltä ja aloittamaan kevättöitä.

Tähän väliin hyvä hakea vähän motivaatiota viime kauden valokuvamuistoista.

Tässä piirrettynä kartalle tehty reissu:



Kesäloma 2016 alkoi juhannuksen vietolla Espoon Suvisaaristossa. Siitä sitten lähdettiin hitaasti kohti länttä, eli Hangon kautta kohti Saaristomerta. Saaristomerellä seikkailtuamme kiersimme Ahvenanmaan myötäpäivään ja palasimme siitä sitten kotisatamaa kohden.

Lomallelähtö


Juhannusaatto: tyyni ilma salli kokon sytyttämisen. 

Tiedätte varmaan tunteen: ensimmäinen lomapäivä kun aurinko paistaa ja aamiaisen voi kattaa kannelle.


Jäänmurtajaväylä parhaimmillaan - kevyehkö keli mutta purjeet vetää, samalla halssilla vaikka päästä päähän. 

Bodö


Jäänmurtajaväylältä puikkasimme Björkön kulmille kohti tuttua satamaa illaksi, mutta ohiajaessamme Bodön merivartioaseman huomasimme siellä elonmerkkejä - satama olikin avattu juuri edellisenä päivänä. Käkkärikäännös ja kiinni upouuteen laituriin!

Bodön uusi ja syvä laituripaikka, suojainen tuulilta mutta ohiajavat moottoriveneet voivat vähän keinuttaa. 

Bodön terassi houkutteli boolille ja burgerille. 


Ahvenanmaan puolella


Österskär oikeastaan kuuluu nykyään Korppooseen, mutta ennenvanhaan Österskär oli Kökarin itäisimpiä kiviä, siitä nimikin. 

Österskär on vähän syrjässä suosituimmilta virallisilta reiteiltä, mutta jos hallussa Saaristomeren Reittikirja tai merikortissa kaverin vinkkaama oikoreitti Kökariin, niin silloin Österskär onkin aivan loistopaikassa. Österskärin kylän rauhallisuus ja karun kaunis luonto on kyllä vertaansa vailla.

Österskärin hiljainen satamalaituri. Rantavajassa tarjolla usein tuoretta ja savustettua kalaa. 


Iltahetki Österskärin rannalla. 

Kökarissa on kolme eri käyntisatamaa, ensimmäistä kertaa valitsimme Sandvikin. Satamakonttorin seinällä kiilsi tuore Vuoden Vierasvenesatama 2016 -messinkilaatta. Ansiosta ansaittu, hieno paikka.

Laiturin äärellä kahvila ja pieni puoti, kauempana suihkut, WC't ja tiskipaikka. 

Merikarhu maissa. 
Maarianhaminassa päädyttin ensimmäistä kertaa Länsisatamaan. Aiemmin ahvenanmaanreissuilla ollaankin pesiydytty Itäsatamassa, mutta nyt kun oli mielessä saarenkierto niin Länsisatama oli meille se parempi vaihtoehto. Länsisatama on jonkin verran kauempana kaupungin palveluista, mutta sataman omat palvelut ovat hienossa jamassa saunoineen päivineen. Iso plussa tietty viereisestä nelimastoparkki Pommernista ja Merenkulkumuseosta, missä ajan saa iloisesti kulumaan.

ÅSS:n khimairat väijyvät laitureita. 
Länsisataman laituritunnelmaa Pommernin vieressä. Kaikki veneet ihan samankokoisia, eiks juu. 


Paluumatkalla poikkesimme oivalliseen meille uuteen pikkusatamaan, Seglingeen. Palvelut ja tunnelma täällä kohdallaan: laiturilla tehtiin kaikille tulijoille tilaa, aivan laiturin äärellä löytyi lapsille leikkipaikka, grilli ja tupapöytäryhmät, minne veneseurueet kokoontuivat rupattelemaan ja syömään. Iltapäivällä alkuasukkaat pitivät pienimuotoista toria ja sieltä napattiin mukaan tuore ja maukas savusiika - tarjolla olleet pannukakut ja muut herkut jätettiin seuraavaan kertaan. 

Rauhallinen aamupäivä Seglingessä, muut jo lähteneet, me jäätiin nautiskelemaan. 


Kotiinpaluu



Pojat mietteissään Porkkalanniemellä, viimeisenä iltana ennen kotisatamaan paluuta