tiistai 31. heinäkuuta 2018

Ruotsista kotiin III: Tunnhamn, Kasnäs ja Barösund

Klikkaa kartan nuppineuloja lukeaksesi lisää S/Y Aavan kesäreissusta. Ruotsin reissuun pääset kiinni vaikka lukemalla kuinka mehuissani oli Sandhamnista.



(kartan reitti on summittainen, ei käytettäväksi tarkkaan navigointiin)

Trunsöstä yhden välipysäyksen kautta jatkoimme Tunnhamniin. Tänne pääsee virallisten väylien lisäksi helposti, Gullkronan eteläiseltä alueelta löytyy selkeää ja syvää vettä, mistä kätevää oikoa väylältä toiselle.

Tunnhamnissa olimme käyneet viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, oltiin silloin liikkeellä pienellä, Albin Accentillamme. Silloin tuuli ja satoi - kovaa, satama antoi suojaa kovalta tuulelta, etupäässä käyntimme aikana kyyhötimme pienen veneemme kajuutassa, välillä sateiden välissä käytiin nuuskimassa tuulia laiturilla. Ranta oli muistaakseni puolillaan romua, eli ei ollut lainkaan mikään strömsömäinen saaristolaisidylli  - mikähän olisi muuttunut viime kerrasta?

Tunnhamn, nätiltä puoleltaan. Satama-altaassa sinilevää aivan hirveästi. 

No säät ainakin, helteet olivat nyt kovimmillaan, oli lähes tyyntä ja vesi seisoi Tunnhamnin satama-altaassa, täällä näimme karmaisevimmat sinilevät, sitä oli laiturin ympärillä todella paksuna vihreänä puurona.

Muuten sataman lähiseutu tuntui olevan lähes ennallaan - eli työpihana. Saarella ilmeisesti asuu ja toimii jonkinlainen yrittäjä, joka tekemisissä raskaiden työkoneiden kanssa. Tämän seurauksena satamassa oli parkissa pari proomua, ja ranta oli täynnä erilaisia työkoneita ja rakennustarvikkeita, ei mitenkään kovin viehättävää.

Tunnhamnin opastaulu. 
Romuvarasto-look helpotti kyllä satamasta päästyämme nopeasti, seurasimme rannan kylttiä ja löysimme lammashaan takaa Thelman käsityöpuodin, missä oli tarjolla tuoreita sämpylöitä, munkkeja ja savukalaa. Lisäksi Thelman lampaanvillasta kudotut ja huovutetut tuotteet näyttivät oikein näteiltä.  Thelma rahasti satamamaksun 5 euroa. Jos halusi sähköä niin tästä piti maksaa reilusti lisää. Jostain syystä Tunnhamn on jäänyt sähköistämättä ja täällä sähkö saadaan talteen tuulivoimalla ja dieselgeneraattorilla. Valitettavasti ainakin meidän käyntimme iltana generaattoria pidettiin päällä illalla puoleen yöhön asti, sitloorassa ääni häiritsi, sisällä hytissä onneksi ei.

Suomen hauskimmat luontopolkumerkinnät löytyy Tunnhamnista? 
Kiersimme kanssa iltapäivällä luontopolun, ja yritimme samalla katsoa jotain uimapaikkaa, emme todellakaan kehdanneet mennä tyhjän mökin laiturilta uimaan vaikka saasen eteläpuolen puhdas vesi niin meitä houkuttelikin (luontopolku menee vähän erikoisesti aivan mökin vieritse), mutta löysimme pahimmasta sinilevästä vapaan uimapaikan aivan sataman ja aallonmurtajan ulkopuolelta - helpottava lillunta vedessä auttoi pahimpaan kuumuuteen, lääh.

Aamuyhdeksältä Thelma tuli laiturille myymään vastaleivottuja sämpylöitä:

Tuoreita sämpylöitäää !!!


Kasnäs

Olimme vakavan huollon tarpeessa, joten suuntasimme Tunnhamnista 8 mailia Kasnäsiin, missä huoltohommat ovat aina olleet hanskassa. Sataman pojat ottivat kohteliaasti vastaan skitbryggalle, missä saatiin septi tyhjäksi ja diesel- sekä vesitankit täyteen. Olimme käyneet jo kuukausi aiemmin Kasnäsissä ja edelleen sataman poikien palveluasenne oli samalla korkealla tasolla!

Otimme vastaan kylpylä+lounasbuffa -tarjouksen (18e/aikuinen, 9e/lapsi), ja kävimme kylpemässä raikkaassa ja puhtaassa vedessä ja vedimme vatsat täyteen saaristolaispöydässä.

Viimeksi olimme käyneet semi-kunnolla ruokakaupassa Sandhamnissa n. viikko aiemmin, nyt tarvittiin täydennyksiä. Ajoitimme käyntimme maanantaille, joten kaupan hyllyjä täytettiin kovaa vauhtia tuoreella leivällä ja vihanneksilla.

Kokka kohti kotisatamaa Espoota. Kasnäsistä jatkoimme vielä illalla Merikarhujen saareen Örön lähellä (postaus alla viime vuodelta), sitä kautta pääsimme oikoreittiä Hankoon, pari mailia Bengtskärin pohjoispuolitse ja Morgonlandetin vieritse.

Henkilön S/Y Aava (@jyriloikkanen) jakama julkaisu


Katsoimme säätiedotusta ja ennuste lupasi vaan yltyvää itätuulta eli seuraavaksi päiväksi tiedossa vaan kovempaa koneajoa tai kosteaa kryssiä itään päin. Joten jatkettiin vaan puksuttelua ja jatkettiin aina Tammisaaren kansallispuiston Modermaganille asti.


Barösund

Rapsakka itätuuli salli seuraavana päivän purjeiden noston, ja osan matkasta päästiin nousemaan tiukkaa kryssikulmaa Barösundin pitkää koilliseen nousevaa ränniä. Oli kuuma ja pienen huollon paikka, pysähdyttiin Barösundin kaupan laiturille jäätelölle ja kauppakäynnille.

Barösundin kaupan laituri, pidempi vieraslaituri aivan vieressä. 

Täällä on tapahtunut vuosien aikana vakuuttavaa ja jatkuvaa muutosta parempaan: laituri ja poijut ovat ensiluokkaiset, nuori herra otti köydet vastaan skitbryggalla, tuore vesiletku löytyi laiturilla, jätepiste löytyy aivan rannalla, ruokakauppa on oikein mallikas saaristopoodiksi, lisäksi lisää rahantuhlausmahdollisuuksia rannan kahvilassa ja PelleP-puodissa.

Sitten vielä vieressä oleva Ravintola Scola, joka yksistään olisi pysäyksen arvoinen paikka, ei yksistään terassimaisemansa mutta hyvän ruoan puolesta.

Barösund - ei yhtään huono paikka huollon kannalta.


Kotiin


Barösundista jatkoimme seuraavana päivänä, itätuulessa. Aluksi Vähän autettiin koneella alas etelään Porkkalan selkää, mutta sitten nostettiin purjeet ja päästiinkin kunnolla purjehtimaan. Parilla vendalla hoidettiin Porkkalan niemi, tämän jälkeen päästiinkin yhdellä halssilla koilliseen. Mutta ei vielä kotiin, jäätiin vielä karhujen Skrubbölle, joten grilli päälle, sauna kuumaksi, ja uimaan sinilevättömään mereen.

Pitkän reissun vika ilta tekee vähän haikean mielen koko miehistölle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti