Dirhamiin lähdettiin Lohusalusta, kolmen yön huonon kelin odottelun jälkeen. Herättiin aamulla mietoon tuuleen, sekä sumuun! Parin tunnin odottelun jälkeen alkoi jotenkuten selkenemään.
Henkilön Jyri Loikkanen (@jyriloikkanen) jakama julkaisu
Dirhami sijaitsee oivalla risteyspaikalla: Jussaröön on alle 40 mailia, Hankoon reilut 40, Kärdlaan 30 mailia, ja Haapsaluun reilu 24 mailia.
Satama on yleisen suojainen, parkkeeraus satamakapteenin ohjastamana joko n.10 aisapaikkaan tai sitten parisataametrisen aallonmurtajan kylkeen. 20 eurolla (tämä alle 10-metriselle) per yö venepaikka, WC ja suihkumahdollisuus. Saunaan pääsi lisämaksusta. Jätepiste ja polttoaineenjakelu löytyy kanssa. Illan aikana kaikki aisa- ja kylkipaikat täyttyivät, aallonmurtajalla alettiin mennä jo kylkeen toiseen riviin.
Dirhamin satama-allas. Vasemmalla kymmenkunta aisapaikkaa, oikealla kylkikiinnitystä aallonmurtajaan.
Rannan kalakapakka oli positiivinen yllätys. Heinikkoisen hiekkadyynin äärellä nautittu kalalautanen tuoreen saaristolaisleivän kanssa maistui mahtavalle.
Kalakohvikissa herkkuja ja maisemia. Kuin ulkomailla olisi.
Noin puolen kilometrin päässä satamasta löytyy hellyttävän tehokas kyläpoodi, Muuten sitä tuntui että oltiin keskellä ei mitään. Bussipysäkiltä pääsi kyllä mm. Haapsaluun. Ympärillä sitten vähän keskeneräistä venetelakkaa ja häkellyttävän kauniita hiekkadyynejä.
Tallinnasta jatkoimme länteen. Vaihtoehdot ovat aika rajatut: reilun 22 mailin päästä löytyy Lohusalu, ja tästä 28 mailia eteenpäin Dirhami, Estonian Cruising Guide ei ainakaan muuta juuri suosittele.
Tässä nyt mikään kiire ollut ja olimme uteliaita Lohusalun suhteen joten sinne vaan. Tuuli oli mukava sivumyötäinen, yltyi päivän aikana 9 m/s:iin. 24 mailia taittui neljässä tunnissa, meno oli aika vauhdikasta mutta hauskaa.
Henkilön Jyri Loikkanen (@jyriloikkanen) jakama julkaisu
Sitten Lohusalu: mikä paikka! Satamakapteeni oli aallonmurtajalla vastassa ja ohjeisti oikeksikatsomalleen poijupaikalle. Vaikka satama-alue on reilun kokoinen, vieraspaikkoja on oikeastaan vain kymmenen. Saapuessa ei ollut ruuhkaa, vain yksi toinen suomalainen vene oli tullut aiemmin päivällä suoraan Suomen puolelta. 25 euron vrk-maksulla sai siis poijupaikan, sähkön, veden, WC'n ja saunan. Paikat ovat erittain siistissä kunnossa.
Siinä sitä ollaan. Tuulee suoraan persiille, mutta ei jaksettu alkaa muuttaa paikkaa, tarpeeksi hyvin noin.
Lohusalun palvelukartta, Vieraspaikat laiturialueella III.
Keräiltiin kotiloita hiekkarannalla, ihmeteltiin uimarannan leijapurjehtijoiden taitoja, grillailtiin ja saunottiin - hyvän purjehduspäivän päätös. Saatiedotus lupasi seuraavaksi päiväksi kovaa tuulta, joten laitettiin vene valmiiksi tätä varten.
Upea hiekkaranta, nyt oli tyhjää.
Selverin hyllyt notkui eri sasliklihavaihtoehtoja, siistillä grillipaikalle kelpasi herkutella.
WC / saunarakennus. Ei huono.
Myräkkää oli tosiaankin luvassa. Koillistuuli puhalsi suoraan satama-altaaseen, altaan aallot läpsi veneen pyrstöön, mutta poiju piti hyvin. Ulos merelle ei ollut mitään asiaa kahtena seuraavana päivänä, joten satamapäivien viettoon siitä.
Huomenna vesille? Yes but no. Lisäksi kotipuolen merisää lupasi 17-21m/s ja nelimetrisiä aaltoja .
Aivan sataman vieressä on bussipysäkki, katsottiin aivan erinomaisesta mobiilipalvelusta aikataulut ja sopiva kyyti, ei aikaakaan kun suunnattiin Keila-Joalle ihastelemaan vesiputousta ja kartanomaisemia.
Seuraavana päivänä napattiin kyyti Tallinnan länsipuolelle, Eläintarhaan ja vastapäiselle Rocca al Maren ostoshelvettiin. Bussi 237 vei meidät ovelta ovelle 40 minuutissa, hinta jotain alle 3 euroa per nuppi.
Jääkarhun poikanen Tallinnan eläintarhassa. Rakenteilla oli uusi karhulinna, nykyinen karhujen koti oli aika masentava.
Lauantai-ilta kruunautui tansseilla viereisellä tanssilavalla. Taidokas bändi Meie Mees soitti finvirhitsejä ja covereita - ja meno oli katossa!
Lauantaitanssit Lohusalu Sadamassa.
Lohusalusta jatkoimme seuraavana päivänä Dirhamiin.
Vieraslaiturit olivat menneet uusiksi. Kalevillehan ajetaan Piritan aallonmurtajan aukosta sisään vasenta reunaa, aivan perille. Vieraslaituri on nykyään kerhon laitureista järjestyksessä toinen laituri, aiemman ensimmäisen laiturin sijaan. Uudelta laiturilta löytyy reilut reilut 20 aisapaikkaa, plus sähköä ja vettä. Nämä ja sisuksiltaan hienoiksi remontoidut vessat ja sauna tarjotaan hintaan 20 euroa yö. Muuten Kalevn fasiliteetit tuntuivat olevan pienen jatkuvan remontin kohteena, yleisvaikutelma oli aika kodikkaan rappeutunut. Siltikin, positiivista muutosta on ilmassa, tästä todisteena uudet laiturit ja vessaremontti.
Kalevin oma tyylikäs kapakka tarjosi kohtuuhintaista ja maukasta ruokaa terassille ja sisälle. Lisäksi Piritan olympiakolossin Sardiinidissa oli hieman fiininpää ruokaa hienoilla kolmannen kerroksen merimaisemilla. Katutasosta löytyi vielä parikin kahvilaa erilaisilla ruokatarjoomuksilla. Toisin sanoen nälkään ei Piritassa kuole jos kokkia laiskottaa.
Kalevi Jahtklubin ravintolan terassi. Toimii.
Ruokahuolto omaan kyökkiin hoitui kätevästi vajaan puolen kilometrin päässä Selver-hypermarketissa. Viinakauppa löytyi Piritan olympiamöykyn rannanpäädystä, hinnat täällä aika samat kuin Selverissä, mutta raahausmatka lyhyempi. Oli täällä jopa kärrytkin lainaksi janoisimmille.
Kulkuyhteydet keskustaan toimivat oikein hyvin. Uberilla pääsi igoreiden ja sergeiden möhkö-audien ovia paukutellen kätevästi ovelta-ovelle, reilulla neljällä eurolla joko ytimeen tai Telliskiveen.
Sergei ja Q7 sai viisi tähteä
Old skool -takseja havaittiin liikenteessä, niitä emme käyttäneet. Bussit toimivat oikein hyvin: pääkadun varrelle vaan pysäkille ja kahden euron tasaraha kuskille kouraan ja avot! löydät itsesi Viru-Keskuksen nurkilta.
Kalevissa viihdyttiin oikein hyvin.Tallinna on hieno lomakaupunki. Vanha kaupunki on kyllä totaalisesti massaturismin saastuttama, mutta kannattaa suunnata vaikkapa Balti Jaamin uudelle torille tai viereiselle Telliskiven alueelle nuuskimaan tuoreempia tunnelmia.
Vai että Viroon! Säätiedotus lupasi 8-12 m/s lounaan ja lännen välistä. Meille tuo tarkoitti kakkosreiviä ja fokkaa oikein kunnolla rullalle. Vähän mietittiin että lähdetäänkö, mutta oltiin kumpikin että mennään nyt ja kokeillaan. Ja jos tosi pahalta tuntuu niin käännytään sitten takaisin. Juu juu.
"Kytön länsipuolelta ulos ja alas 24 astetta ja 40 minuuttia -viivan kohdalta."
Liikkelle lähdettiin aamupäivällä klo 9.30 paikkeilla. Ajettiin ensin Skrubböstä ulos etelään, kierrettiin matalikot idän kautta ja suunnilleen 24 astetta ja 37 minuuttia lähdettiin aika suoraan kohti etelää/etelälounasta niin paljon kuin vain nousisi kohti Naissaarta. Mentiin siis aika samaa reittiä kun venekerhon laiturillakin saatu neuvo: Kytön länsipuolelta ulos ja alas 24 astetta ja 40 minuuttia -viivan kohdalta.
Tuuli oli luvatun mittaista, aluksi 8 m/s, kiihtyen 11 m/s, ja tämän päälle parimetristä, epätasaista aallokkoa. Sanotaan nyt vaikka niin että keinutti ihan urakalla. Purjeita oli oikein sopivasti, vauhti pysyi nousukulmasta ja aallokosta huolimatta yli viidessä solmussa. Kyyti sen kuin vaan koveni ja turvavaljaat haettiin käyttöön. Pojat ottivat tilanteen asianmukaisella autuudella: he enemmän tai vähemmän lamaantuvat sitlooran pohjalle suojaan, torkkumaan ja seuraamaan matkan kehitystä.
Pojat sitlooran pohjalla Suomenĺahtea ylittäessä.
Laivaliikenne ensiksi itään ja sitten länteen oli vilkasta, piti tarkkaan harkita että mistä välistä luikahtaa läpi, haittaamatta suurten laivojen menoa. Onneksi ei tarvinnut huolia tämän itä-länsi -liikenteen päälle Helsingin ja Tallinnan välisistä pikalaivoista, nämä huitelivat hieman idempää reittiä.
Naissaaren kohdalla päästiin pahimpien mainikien suojaan ja saatiin laskettua kurssia, joten vauhtikin kiihtyi. Viimeiset pari tuntia kepitettiin reilusti yli kuutta, seitsemää solmua. vauhti kiihtyikin sen verran että lokiin napsahti Aavan nopeusennätys: 8.7 solmua. Tämä nyt tuli parin semiholtittoman broachin välissä joten en nyt ihan varma että tätä nyt lasketaan viralliseksi ennätykseksi.
Perille Naissaareen päästiin puolen neljän aikaan, lokissa 33 mailia, keskinopeus 5,5 solmua. Nice. Landauspaukut oli ansaitut. Veneen ja perheen huollon jälkeen vierailuviiri saalinkiin ja tutustumaan saareen.
Henkilön S/Y Aava (@jyriloikkanen) jakama julkaisu
Naissaari ei oikein avaudu aivan pikaisella visiitillä. Laiturit olivat kyllä oikein hienot: aisapaikat ja kaikki vanhan aallonmurtajan suojassa, nätin hiekkarannan ja metsikön vieressä. Rannalta löytyi rahastuspiste (meidän venekoolle 20e/yö), yksi WC ja maksullinen (4e) suihku. Rannan karttojen perusteella Naissaaresta ilmeisesti löytyy vaikka mitä tutkittavaa jalkaisin tai satamasta vuokrattavilla pyörillä, mönkijöillä tai golfkärryillä. Ilma haisi vähän sateelle, joten emme lähteneet kauas seikkailemaan sataman seudulta. Poikien kanssa lennätettiin leijaa rannalla.
Seuraavissa päivityksissä tulen pitämään matkapäiväkirjaa Aavan ja miehistön kesälomareissusta. Tarkoitus on viettää seuraavat neljä viikoa veneellä Virossa ja Suomen Saaristomerellä.
Aava ja miehistö valmiina reissuun. Kuva: Jaakko Jämsä.
Liikkeelle kotisatamasta Espoon Suomenojalta päästiin juhannusaattona. Viime hetken hektisen säätämisen ja pakkaamisen jälkeen kaikki olikin valmista, tuntui hyvältä saada köydet irti ja päästä liikkeelle. Suuntana meillä oli ensiksi aivan lähiseudut, saari Suvisaaristossa; siellä oli tiedossa juhannusjuhlat juhlaliputuksen, saaristolaispöydän, juhannuskokon ja mm. Hulahulan merkeissä.
Aava ja naapurivene White Pepper juhlaliputettuina.
Juhannuskokko Högkloppanilla Espoon Suvisaaristossa.
Lauantaina jatkettiin alas Porkkalanniemeä MerikarhujenSkrubbölle. Täällä olikin aika mukavan hiljaista - saunottiin, pidettiin sadetta ja valmisteltiin itseämme sekä Aavaa Suomenlahden ylitykseen.
Helatorstaiviikonloppuna suuntasimme Aavalla Helsingin edustalle Vallisaareen. Vallisaari ja tähän penkereellä yhdistetty Kuninkaansaari avattiin yleisöille vuonna 2016.
Vallisaareen pääsee vesibusseilla sekä omalla veneellä. Keväästä 2017 alkaen saaren vierasvenelaiturissa on saanut myös yöpyä. Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välisestä Torpedolahdesta löytyy uusi n. 40-paikkainen betonilaituri (kiinnitys poijuihin ja aisoihin), ja se on sangen suojainen tuulilta ja aalloilta. Läheisellä väylällä ohiajavat armeijan veneet voivat vähän veneitä laiturissa keikuttaa, yöpyjälle suosittelen laiturin eteläsivustan paikkoja, jotka ovat todella suojaisia.
Torpedolahden vierasvenelaituri, kuvan suunta etelästä.
Laiturimaksu on 15 euroa, tarjoomukseen sisältyy vain paikka, tarjolla ei sähköä tai vettä. Läheltä löytyi kyllä rivistö uudenuutukaisia puuceeitä, kahvila sekä ravintoa, joka suunnitteli vielä toukokuun lopulla avautumistaan. Parin sadan metrin päästä sisämaahan löytyi vielä jäätelöbaari ja lettupistekin.
Vallisaaren rantakahvila
Saarten kulkureitit on hyvin merkitty. Osa saaresta on vielä kiellettyä aluetta, ilmeisesti ovat viranomaiskäytössä sekä vielä perkaamatta vuoden 1937 räjähdysonnettomuuden jäljiltä. Saarilta löytyy tuntikausiksi koluttavaksi nättejä teitä ja polkuja, vanhoja taloja ja sotilasrakennelmia, erikoista luontoa ja maisemia. Meidän suosikiksi jäi Aleksanterinpatterin seutu, näkymät sieltä merelle ja Kustaanmiekan suuntaan olivat upeat. Kannattaa tulla paikalle puolen kuuden aikaan alkuillasta tai aamulla yhdeksän jälkeen, tällöin isot ruotsinlautat tuntuvat ajavan aivan saaria hipoen kapeasta Kustaanmiekan kapeikosta.
Aleksanterinpatterilta näkymät kohti Kustaanmiekkaa ja Helsinkiä.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aurinkoiseen aamuun. Aamiainen ulkona sitloorassa on aina hyvin alkavan päivän merkki.
"Aamiainen on katettu aurinkokannelle"
Pitkän vapaaviikonlopun vietto jatkui Vallisaaresta kohti Sipoon saaristoa. Aurinko ei enää aamun jälkeen paistanut, sadekuurojakin oli tarjolla. Paljonko väliä, oli se vaan hienoa päästä vesille!
Möhnää vihmoo taivaalta vielä telakalla, ei vielä asiaa kuorimaan pressua Aavan yltä ja aloittamaan kevättöitä.
Tähän väliin hyvä hakea vähän motivaatiota viime kauden valokuvamuistoista.
Tässä piirrettynä kartalle tehty reissu:
Kesäloma 2016 alkoi juhannuksen vietolla Espoon Suvisaaristossa. Siitä sitten lähdettiin hitaasti kohti länttä, eli Hangon kautta kohti Saaristomerta. Saaristomerellä seikkailtuamme kiersimme Ahvenanmaan myötäpäivään ja palasimme siitä sitten kotisatamaa kohden.
Lomallelähtö
Juhannusaatto: tyyni ilma salli kokon sytyttämisen.
Tiedätte varmaan tunteen: ensimmäinen lomapäivä kun aurinko paistaa ja aamiaisen voi kattaa kannelle.
Jäänmurtajaväylä parhaimmillaan - kevyehkö keli mutta purjeet vetää, samalla halssilla vaikka päästä päähän.
Bodö
Jäänmurtajaväylältä puikkasimme Björkön kulmille kohti tuttua satamaa illaksi, mutta ohiajaessamme Bodön merivartioaseman huomasimme siellä elonmerkkejä - satama olikin avattu juuri edellisenä päivänä. Käkkärikäännös ja kiinni upouuteen laituriin!
Bodön uusi ja syvä laituripaikka, suojainen tuulilta mutta ohiajavat moottoriveneet voivat vähän keinuttaa.
Bodön terassi houkutteli boolille ja burgerille.
Ahvenanmaan puolella
Österskär oikeastaan kuuluu nykyään Korppooseen, mutta ennenvanhaan Österskär oli Kökarin itäisimpiä kiviä, siitä nimikin.
Österskär on vähän syrjässä suosituimmilta virallisilta reiteiltä, mutta jos hallussa Saaristomeren Reittikirja tai merikortissa kaverin vinkkaama oikoreitti Kökariin, niin silloin Österskär onkin aivan loistopaikassa. Österskärin kylän rauhallisuus ja karun kaunis luonto on kyllä vertaansa vailla.
Österskärin hiljainen satamalaituri. Rantavajassa tarjolla usein tuoretta ja savustettua kalaa.
Iltahetki Österskärin rannalla.
Kökarissa on kolme eri käyntisatamaa, ensimmäistä kertaa valitsimme Sandvikin. Satamakonttorin seinällä kiilsi tuore Vuoden Vierasvenesatama 2016 -messinkilaatta. Ansiosta ansaittu, hieno paikka.
Laiturin äärellä kahvila ja pieni puoti, kauempana suihkut, WC't ja tiskipaikka.
Merikarhu maissa.
Maarianhaminassa päädyttin ensimmäistä kertaa Länsisatamaan. Aiemmin ahvenanmaanreissuilla ollaankin pesiydytty Itäsatamassa, mutta nyt kun oli mielessä saarenkierto niin Länsisatama oli meille se parempi vaihtoehto. Länsisatama on jonkin verran kauempana kaupungin palveluista, mutta sataman omat palvelut ovat hienossa jamassa saunoineen päivineen. Iso plussa tietty viereisestä nelimastoparkki Pommernista ja Merenkulkumuseosta, missä ajan saa iloisesti kulumaan.
ÅSS:n khimairat väijyvät laitureita.
Länsisataman laituritunnelmaa Pommernin vieressä. Kaikki veneet ihan samankokoisia, eiks juu.
Paluumatkalla poikkesimme oivalliseen meille uuteen pikkusatamaan, Seglingeen. Palvelut ja tunnelma täällä kohdallaan: laiturilla tehtiin kaikille tulijoille tilaa, aivan laiturin äärellä löytyi lapsille leikkipaikka, grilli ja tupapöytäryhmät, minne veneseurueet kokoontuivat rupattelemaan ja syömään. Iltapäivällä alkuasukkaat pitivät pienimuotoista toria ja sieltä napattiin mukaan tuore ja maukas savusiika - tarjolla olleet pannukakut ja muut herkut jätettiin seuraavaan kertaan.
Rauhallinen aamupäivä Seglingessä, muut jo lähteneet, me jäätiin nautiskelemaan.
Kotiinpaluu
Pojat mietteissään Porkkalanniemellä, viimeisenä iltana ennen kotisatamaan paluuta
Harjoituksessa veneilijöillä oli mahdollisuus harjoitella hätämerkinantovälineiden käyttöä luvallisesti ja turvallisesti. Harjoituksia järjestetään vuorovuosin Itä-Helsingissä ja Espoon Haukilahdessa.
Päivitys 26.1.2018 Espoon Meripelastajat järjestää hätämerkinantoharjoitukset Espoon Haukilahdessa (Mellstenintie 6) sunnuntaina 25.2.2018 klo 10.00–16.00. Ilmoittaudu täältä.
Aavan ruumasta löytyi sääntöjen mukaan vanhentuneita soihtuja ja raketteja, näitä pääsimmekin sitten koko aikuismiehistön voimin koelaukomaan meripelastusseuralaisten erinomaisten ohjeistusten saattelemina.
Raketin laukaisu on aika selkeää. Paras vinkki oli että rakettia ei kannata laukaista aivan pystysuoraan vaan lievässä kulmassa ylöspäin - näin raketti lentää mahdollisimman korkealle ja valopaukku saa sitten varjonsa varassa leijua pitkään kohti maata.
Tarkat turvaohjeet ennen raketin laukaisua
Älä tähtää aivan pystysuoraan vaan lievässä kulmassa ylöspäin.
Soihdun laukaisun kanssa pitää olla tarkkana parissa kohtaa: Hätätilanteessa soihtu pitää laukaista veneen kannelta siten että soihtu on veneen ulkopuolella. Ote soihtuun pitää olla tarpeeksi alhaalta muovituppea, koska muu osa soihdusta muuttuu palon edetessä hehkuvan kuumaksi mössöksi ja riski palovamman saamiseksi tassuunsa on sangen taatut.
Pidä soihtu etäällä ja älä katso kirkkaaseen liekkiin.
Tukeva ote muovitupesta niin alhaalta kuin vain voit.
Hätämerkinantovälineiden turvallisen käytön lisäksi oli hyvä saada seuran aktiiveiltä kertausta, milloin ja missä järjestyksessä soihtuja ja raketteja käytetään. Lyhykäisyydessään
Hätämerkkien käytössä on syytä noudattaa periaatetta, joka mahdollistaa suurimman todennäköisyyden merkkien havaitsemiselle: Laukaise aluksi yksi hätäraketti ja odota n. 3–5 minuuttia, ennen kuin laukaiset seuraavan. Kaikkia raketteja ei kannata ampua taivaalle liukuhihnalta.
Kun olet ampunut hätäraketit rauhalliseen tahtiin, aloita käsisoihtujen käyttö. Jätä soihtuja kuitenkin riittävästi tilanteeseen, jossa olet itse havainnut pelastusyksikön ja voit ohjata sen paikalle käsisoihdun avulla. (Lähde: Trafi)
Kyllä kannatti käydä laukomassa paukkuja. Jos jatkossa tulee tositarve näiden käyttöön niin tumpeloinnin riski on nyt vähän pienempi.
Suomen Meripelastusseuran jäsenseuran jäsenyys kannattaa. Jäsenyydellä tukee hyvää aatetta sekä yleistä turvallisuutta vesillä. Meripelastusseuran tukemiselle on monia muotoja - pienistä ja isoista kertalahjoituksista aina jäsenyyteen ja toimintaan osallistumiseen asti.
"Ihmiset viedään turvaan aina korvauksetta, mutta veneen kiireettömäksi siirroksi luettavasta avustustehtävästä peritään omakustannushinta. Summa voi olla jopa satoja euroja pelastusaluksen koosta ja tehtävän pituudesta riippuen. Hankkimalla Meripelastusseuran Trossi-jäsenpalvelun varmistat myös veneellesi maksuttoman avun."
Noh, tässä harrastuksessa nimeltään venekonkurssi Trossin ja meripelastusseuran vuosijäsenyys 75 eurolla ei keikauta tilannetta suuntaan tai toiseen. Suosittelen.
